torstai 24. helmikuuta 2011

Elämän suuria iloja

           Elämääni sisältyy monta uskomattoman ihanaa ihmistä ja vaikka en halua heitä mihinkään järjestykseen laittaa niin haluan omistaa tämän julkaisun yhdelle tietylle henkilölle, nimittäin Annika Silvennoiselle. Olemme tunteneet vasta hieman yli puolitoista vuotta, mutta siihenkin lyhyeeseen aikaan on sisältynyt monen monta hyvää hetkeä. Annika on eloisa ja ystävällinen, arvostan hänen avoimuuttaan ja ihailen hänen aikaansaavuuttaan ja elämänasenettaan.


















           Olen iloinen ja etuoikeutettu, että saan kuulua lähipiiriisi ja toivon, että pysymme ystävinä vielä pitkälle harmaaseen tulavaisuuteen. Olet minulle, monen muun tavoin, äärettömän tärkeä.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

          Nyt on taasen hieno ja hyvin tapahtumarikas viikko takana ja ehkäpä juuri siitä syystä olen aivan rätti poikki puhki väsynyt. Ajattelin siis tässä kirjoittamisen motivaation puutteessa kertoa asiani pääasiallisesti kuvin.
          Viikollinen kokeita takana ja vaikka kovin stressaavaa niin samalla vapauttavaa, koska aikaa jää koulun ulkopuolellekkin koulun loppuessa viimeistään kahdeltatoista päivittäin. Keskiviikkona sitten koulunjälkeen toteutimme Annikan kanssa spontaanin kuvaussession koulun vessoissa.





           Torstaina Ellan kanssa kävin kahvila Johdossa syömässä. Om nom nom.



          Kiertelimme myös monen monta kauppaa läpi joista löytyi paita kertaa kaksi sekä kengät, yhteishintaan 20e. Sai taas kulutushysterinen sieluni sopivasti täyttymystä Helsingin alennusmyynneistä.
          Vieläkin syvemmin sävähdytti kuitenkin perjantainen löytö, pelastin hylättyjen löytötavaroiden joukosta täysin toimivan iPod nanon. Tunnontuskia herättävää on ajatella että pöydällä komeilee jonkun muun soitin, mutta jos en sitä olisi ottanut komeilisi se tälläkin hetkellä roskiksen pohjalla. Ehkäpä en siis suurempaa vääryyttä toteuttanut. Hienointa ehkä kuitenkin on, että minulta varastettiin väriä myöten täysin samanlainen iPod viime vuoden vappuna. Kohtalon ivaa kerrakseen.
           Pelastin roskakorilta myös kolme huivia itselle ja yhden poikaystävälle, kaksi sormusta, kuulokkeet, laskimen ja kovin söpön pyyhekumin.












          Perjantai jatkui Simonkylässä Jannen ja Susannan luona, täytyy kunnioittaa talon uhraamista jo toistamiseen, kiitos ja kumarrus.






            Lauantaina ei oikein mitään rakentavaa tullut tehtyä, pelailin poikaystävän kanssa Ps2 ja söin tacoja ja sipsejä salsadipillä, Mehico! Tänään olin ahkera ja tein sushia. Om nom nom nom. Yhtä syömistä koko elämä.


          Kovasti pahoittelen etten sisällyttänyt tähän julkaisuun mitään valaisevaa elämänohjetta tai minkäänlaista elämäntarkoitusken pohdintaa, vaan tein tälläisen "hei kävin paskalla 97 kertaa viimeviikkolla ja kaikkia kiinnostaa" -merkinnän. Ehkäpä koeviikko on vaatinut sen verran veroa että olen elänyt kuluneet 7 päivää kohtuu vakavassa aivokuoliossa ja teksti on valitettavasti sen mukaista. Toivottavasti tästä tokenen ja sitä edesauttaakseni lähden nyt katselemaan kauneusunia. Että ei muuta kuin tasapuolisesti kaikille oikein hyvää yötä.