sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Omaa aikaa

          Nyt on hektinen viikko takana. Kolme pidenettyä koulupäivää, harrastuksia, Kolmen suuren bileet ja Bring me the horizonin keikka. Lisäksi kotona kylpyhuone homeessa joten suihkussa on pitänyt käydä missä milloinkin, eli en turhan montaa hetkeä ole täällä koto Vantaalla päässyt viettämään. Tähän päälle minua pyydettiin perjantaina kaksiin eri juhlallisuuksiin, mutta kumpaankin kutsuun vastasin pitkän ja hartaan harkinnan jälkeen kielteisesti ja menin sen sijaan kotiin tekemään ruotsin esseetä.
          Jäin siittä miettimään, että miksi oli niin kamalan vaikeaa kieltäytyä menemästä minnekkään ja itsekkäästi vain lösnäämään kotona, vaikka olotila olikin jo torstaina kuin vuosia jokapäiväisessä käytössä olleella tiskirätillä. Ehkäpä pelkäsin sitä, että juuri sinä iltana kun en ole ilahduttamassa muita säteilevällä läsnäolollani tapahtuu jotain elämääkin suurempaa ja jään siitä paitsi yhdessä ruotsin esseeni kanssa. 
          Huomasin kuitenkin lauantaina ilokseni, että vaikka molemissa paikoissa ilta oli sujunut mukavasti tavanomaisista pienistä itkupotku-raivareista huolimatta, en katunut päätöstäni yhtään. Olin toki jäänyt monista hauskoista tilanteista paitsi, mutta parin tunnin yöunien ryydytyksen sijasta olin lauantai aamulla virkeä ja halukas lähtemään heti aikasin viemään vanhojentanssi pukuani korjailtavaki. Myös launataina ollut keikka tuntui paljon mielekkäämmältä kun univelasta kumpuava väsymys ei tällä kertaa päässyt iskemään siinä kuuden aikoihin illalla. Huomasin myös että muiden ihmisten seura tuntui mukavammalta kun oli tarmoa sosialisoida.
          Tulin siis siihen tulokseen, että pitäisi ehkä antaa itselle enemmän aikaa, koska silloin saisi itsestään muilekkin enemmän irti. Pakottautumalla jokaiseen juhlallisuuteen väsymyksestä ja kiireistä huolimatta saattaa päätyä istumaan passiivisena sohvannurkkaan kyräilemään, kun taas uskaltautumalla olemaan auttamattoman tylsä ja jäämään kotiin jos jaksaminen niin vaatii saattaakin saavuttaa paremmat ihmissuhteet ja iloisemmat hippalot sitten seuraavalla kerralla. Ehkäpä joskus vähemmän onkin enemmän.
          Armmottomasta väsymyksestä ja kiirestä huolimatta tämä viikko
on ollut harvinaisen ihana ja tässä onnellisen väsyneenä haluan sanoa teille kaikille, jotka olette naamallanne viikkoani parantaneet, että juuri te olette syy siihen että jaksan päivästä päivään ja olenpa tuntenut teidät vähän, vähemmän tai kenties pitkän aikaa niin olette jok'ikinen tärkeitä ja olen iloinen että juuri te olette osa elämääni!

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Vaikka hetki on raskas ja vaikea, se on elettävä huolella

          Minä vihaan sinua. Saat minut vihaiseksi. Saat minut ärtyneeksi. Saat minut pettyneeksi. Saat minut surulliseksi. Sinä saat minut itkemään. Vihaan asioita, joita tunnen vuoksesi.         

          Minä rakastan sinua. Saat minut iloiseksi. Saat minut onnelliseksi. Saat minut tyytyväiseksi. Saat minut huolettomaksi. Sinä saat minut nauramaan. Rakastan asioita, joita tunnen vuoksesi.

Minä rakastan sinua!
        

torstai 13. tammikuuta 2011

Ilo pitkästä itkusta

Päädyin eräänä toimettomana päivänä selailemaan läpi niin lähipiirin kuin tuntemmattomienkin blogeja ja huomasin, että valtaosa kirjoittajista poti jonkinsortin pahaa oloa jota sitten jakoi eteenpäin uskolliselle lukija kunnalleen. En kuitenkaan syytä ketään, vaikea on olla kestopirteä tässä nyky-yhteiskunassa joka painottaa kriitisyyttä ja jossa sana kyynisyys on lähes synonyymi sanalle sivistys. Jäin kuitenkin miettimään, mitä tämän kärsivän hyvinvointikansan olotilalle voisi tehdä. Valitettavasti en rajallisella aivokapasiteetillani keksinyt mitään suureellista maailmanparannuskeinoa, päädyin vain siihen kliseiseen lopputulokseen, että pitäisi osata keskittyä elämän positiivisiin asioihin. Tiedän etten itse vastaa minkään sortin ihannetta, mutta jostainhan on itse kunkin lähdettävä. Siksi aloinkin kirjoittamaan tätä blogia, aion kertoa elämästäni, omista kiinnostuksistani sekä itselleni ajankohtaisista asioistan näkökulmasta jossa keskityn vain ja ainoastaan asioihin jotka saavat poskipääni nousemaan muutamalla sentillä. Se alkaa tästä ja nyt!